Niinpäniin, alkoi sitten loma, kuulemma. Itsehän verkostoin sinä vapaana perjantai-iltana itseni kesätöihin, nyt onkin sitten taas ollut taistelua kahden päivärytmin välillä viikon verran.
Ehdin minä toki pitää pari kolme päivää vapaatakin, mentiin kaverin mökille muutamaksi päiväksi. Oli oikein mukava ja rentouttava reissu. Miinuspuolena järjetön turvotus, jonka aiheutti tietenkin aivan liiallinen lihan syönti, näin ainakin itselleni uskottelen. Eikä oltu ainoita jotka saivat syödäkseen, oli nimittäin hyttysillä sellaiset bileet ensimmäisenä yönä kun olimme unohtaneet mökin ikkunan kokonaan auki. Vaikka itikat toki syövät, niin muihin nähden tunnun olevan hieman keskivertoa immuunimpi niiden myrkyille. Pisto vaivaa enintään muutaman tunnin, ja hyvin harvoin ajaa itsetuhoisiin ajatuksiin. MUTTA, joku helkkarin nutipäähyttynen keksikin iskeä keskelle silmäluomea. Näky on ikuistettu toki filmille, mutta luulen että kukaan ei suuremmin arvostaisi sen näkemistä. Silmän sai auki kyllä, mutta se näytti sille kun siihen olisi neulalla työnnetty jotain sisään, se luomi oli kutakuinkin peukalonpään kokoinen. Sikäli joku muu joutuu eläissään tähän onnettomaan tilanteeseen, kyypakkaus ja muutama tunti auttavat. Ja ihan kaiken varalta sinne mökille mukaan aurinkolasit vaikkei paistaisikaan:D
Mutta tosiaan, tämä kesätyöpaikka oli ihan kiva lisä, olen kuitenkin tottunut kiireeseen, vaikka välillä olisikin hyvä ottaa omaa aikaa. Töiden kanssa kuitenkin on se ero ettei niitä tarvitse tapauksessani viedä kotiin, liikenevä aika on täysin käytettävissä mihin tykkää. Kesätyöni on puhelinmyyntiä, mikä saattaa tietenkin alkuun kuulostaa hieman ikävältä, mutta kyse on liittymistä ja tuotteet ovat kilpailukykyisiä, joten työ on oikeastaan ihan mukavaa. Varsinkin kun tuotteiden takana voi seista.
Teen töitä toimistolla, ja näin äkkiseltään voin todeta uusien työkaverienkin olevan oikein mukavia, suurin osa heistä on myös nuoria. Minkäänlaista pukukoodia meillä ei toimistolla ole, mutta on kivaa vaihtelua kun tässä työssä voi itse valita vaatetuksensa. Asiakas ei tietenkään vaatteitamme nää, joten toisaalta aina sitä ei tarvitse stressakaan. Täydellistä.
Töihin olen pukeutunut yleensä perusmukavaan farkku/leggins/jne peruslinjaan, mutta olen keksinyt vaatekaapistani vaatteita jotka erityisen hyvin sopivat töihin, ovat ne aina sopineet kouluunkin, mutta muotiopiskelijalta tällainen ehkä yllättäväkin heitto että aina ei kouluun mennessä jaksa panostaa:D Ehkä siellä "vertaisessaan seurassa" ei tunne olevansa niin esillä, eikä meillä ole sellaista kilpailukulttuuriakaan että kenenkään tulisi tarkoituksella pukeutumisellaan mitään todistaa.
Pari vuotta sitten ostin alesta Hilfigerin valkoiset vajaamittaiset, väljähköt housut. Jotain hyvin peruskamaa, jota olen kuitenkin ajanmittaan oppinut suorastaan rakastamaan. Yksi ehkä parhaimpia kesävaate ostoksia. Housut sopivat erilaisiin tyyleihin ja valkoisen värinsä puolesta minkä tahansa värin rinnalle.
Materiaali on tukevaa ja hieman joustavaa, ne tuntuu mukavilta päällä, mukavuutta lisää myös se ettei tarvitse tuntea itseään alastomaksi kun näistä ei näy läpikään. Malli on siisti mutta väljähkö joten pelkästään se kuinka lahkeet on kääritty voi muuttaa sen näyttävätkö housut siisteiltä ja sivistyneiltä vai rennoilta ja mukavilta. Preppylookkiin seuraksi pikee tai kauluspaita, rentoon kiva kesätoppi. Väljyys ei myöskään estä näiden yhdistelemistä korkkareihin vaan sekin tuo oman lisänsä. Nämä ovat täydellisimmät päivähousut kesälle.
Pikku haave olisi pitää kesällä mekkoja, sikäli kelitkin vähän paranisivat. Asutaan tosiaan siskon kanssa toistaiseksi yhdessä, ja yhdessä kaapissa meillä on perintöaarteita ja muita mekkoja. Toisiin jommallakummalla on omistusoikeus, toisista emme ole keskustelleet tai tulleet yhteisymmärrykseen. Toisaalta samankokoisuus on ollut etu, välillä voi käydä siskon kaapilla, välillä sisko käy minun kaapilla. Kenkiä emme lainaile siitä yksinkertaisesta syystä että ne meillä eroavat yleensä numerolla.
Tästä perintökaapista todennäköisimmin löytää näitä ylläreitä. Siellä on mekkoja joita käyttää vain harvoin, sitten siellä on näitä secondhandmekkoja jotka odottavat välillä aikaansa, ja sitten täysiä mysteerejä, muovikasseihin unohtuneita keskeneräisiä luomuksia. Voisi kesän aikana vaikka niiden osalta napata itseään niskasta.
Tämän mekon löysin kun etsin tuota myöhempää mustaa mekkoa. En tiedä onko tämä peritty, vai onko tämä sisko kirpparilöytö. Jokatapauksessa en koskaan ole nähnyt tätä hänellä. Onko minulla siis oikeus siirtää tämä nimiini, ihan hyväntekeväisyyden takia, pois kuleksimasta:D? tämä nimittäin on täydellinen! Malli on sellainen joka juuri nyt miellyttää minua tosi paljon. sellainen vanhankansan ajaton ja naisellinen, jonka kuitenkin asustamalla saa päivitettyä todella helposti. Ainakin lainaan tätä jos tämä siskon löytö on...
Ottaa muuten älyttömästi päähän, kun on niin hieno uusia kamera että perusautomaatilla lätkäsee vissiin tarkennukset jonnekkin ties minne...
Tämä musta mekko on kanssa peritty, tämä on oikeasti pidempi, sellainen puoleen pohkeeseen, mutta se ei tunnu omalta siinä mitassa. Vyötäröllä on kuminauha jonka alle saa melko vaivattomasti sitä ylimääräistä pituutta survottua, ja kun päälle heittää vyön, pikalyhennys on täysin huomaamaton. En kuitenkaan haluaisi lyhentää tätä mekkoa, ehkä pituus joskus alkaa miellyttää ja toisekseen lyhentäessä helman volyymi pienenisi. Parasta tässä on ehdottomasti tuo kaula-aukon yksityiskohta, virkattu se kai on, mutta käytetty lanka on melko tasaista ja istuu mekkoon.
Tämä mekko on äidiltä peritty, äiti oli nuorempana todella hoikka ja tämän mekon rintamus onkin hieman ahdas minulle. Tässä olisi hieman korjattavaa, mutta toisaalta se olisi vaivan arvoista. Tällä hetkellä olen liian samanvärinen mekon kanssa joten en ehkä laittaisi sitä nyt päälle, mutta kunhan olen hankkinut (tilaisuuden tullen) lisää rusketusta, en maastoudu mekkoon täysin.
Sitten on näitä keskeneräisyyksiä. Mitään muistikuvaa itse topista ei ole, mutta nähtävillä on selkeästi suuremman luokan turhautumista:D Korjauksilla ja helman siistimisellä topista saisi kuitenkin ihan käyttökelpoisen, näkisin että tämä sopisi kerrospukeutumiseen. Yksinään malli on jees ja erityisesti kuvassa edukseen, mutta kangas on tosiaan läpinäkyvää, ja yksinään tämän täytyisi istua juuri prikulleen. kerroslookissa se ei olisi ollenkaan niin välttämätöntä.
Tämä tunika on joku ikivanha koulukirppislahjoitus, se oli aikoinaan polvipituinen mekko josta piti tehdä pitkähihainen minimekko, mutta ilmeisesti sattui pieni mittavirhepaholainen ja tästä tuli tunika. Nämä housut alla on minun tekemäni, siis siihen pisteeseen jossa ne ovat nyt. Minun täytyisi ommella niihin vetoketju ja vyötärökaitale. Pohdiskelin tässä sellaistakin ratkaisua että ehkä tekisin sen hieman yksinkertaisemmin, legginstyyliin, koska silloin kun nämä housut tähän vaiheeseen tein, olin hieman hoikemmassa kunnossa(ja nythän ei ole kyse että itkisin menettettyjä mittoja, kun noissa housuissa tuntuu se puolikin senttiä). Muutenkin kun materiaali on ohkaista niin legginsfunktiolla nämä toimisivat paljon paremmin, kangas muistuttaa farkkua mutta on kiiltävämpää ja rutkasti ohuempaa.
Pahoittelut vielä, jos joku olisi tänne odotellut jotain pikaisemmin. Kamala kiire viikko, toivottavasti ihan yhtä hektistä ei ole koko kesän.Toisaalta on jotain ihan juttuaiheitakin mielessä, normipäivien lisäksi. Eiköhän niihin kesällä välillä aikaa löydy. Ensi yönä taas jotain, kun töihin vasta illaksi;D
